Céad míle fáilte!
Näillä sanoilla sydämelliset irlantilaiset toivottavat vieraansa tervetulleiksi. Lause tarkoittaa kirjaimellisesti sataa tuhatta tervetoivotusta, ja se todistaa salaperäisen smaragdisaaren vieraanvaraisuudesta.
Kuten varmaan tiedätkin, Irlannin saari on tänään jaettu kahteen osaan: eteläiset osat kuuluvat Irlannin tasavallalle, eli Éirelle, pohjoisosa puolestaan on nimeltään Pohjois-Irlanti ja se joutui jäämään muun saaren itsenäistyessä naapurisaarella asuvien brittien hallintaan, osaksi Isoa-Britanniaa. Me kuitenkin käsittelemme sivustollamme koko saarta, koska saarelaiset itsekin mieltävät kaikki sillä asuvat irlantilaisiksi.
Irlannin maisema on suureksi osaksi alavaa maastoa, ihanan vehreitä laaksoja, joita reunustavat samoin ruohikosta vihreät kukkulat. Maa tunnetaankin sadoista tuhansista tuuheavillaisista lampaistaan ja maukkaista maataloustuotteistaan, vuolaana virtaavan oluen ja viskin lisäksi. Huimia vuorenhuippuja tai valtavia metsiä ei saarelta löydy, mutta noin kilometrin korkuisia lakeja kylläkin.
Vehreyden takana piilee etenkin saaren sijainti. Lämmin Golfvirta kulkee aivan vierestä, ja pitää ilmaston suhteellisen mietona talven sydämessäkin, sateita puolestaan saadaan tasaisesti ympäri vuoden. Aurinkolomakohde Irlanti ei siis ole, vaikka kyllä aurinko saaren ylläkin näyttäytyy.
Atlantin valtameressä, aivan Euroopan länsilaidalla, sijaitsevan saaren historia yllättää siihen tutustuvan ja siihen liittyviä nähtävyyksiä riittää eri puolilla saarta. Saaren suojeluspyhimystä, Pyhää Patrickia, juhlitaan tänäänkin ja hänen muistopäiväänsä (17. maaliskuuta) juhlitaan ympäri maailman. Häneen liittyy myös Irlannin symbolina, harpun ohella, pidetty kolmilehtinen apila (se kuvasi hänen mukaansa Pyhää kolminaisuutta) ja vihreä väri. Irlanti on muutenkin legendojen ja tarujen valtakuntaa, jossa perinne on edelleen voimissaan, myös huumaavan mystisten kelttiläislaulujen muodossa. Saari on täynnä mahtavia linnoja, niiden muinaisia raunioita ja Harry Potter -tunnelmaa huokuvia vanhoja yliopistojakin löytyy.
Vaikka suomalaiset edelleen matkustavat lähinnä Dubliniin ja sen naapurustoon – josta löytyy loputtomasti mielenkiintoisia maailmanluokan kohteita -, tarjoavat druidien saaren muutkin alueet kiitettävästi nähtävää ja elämyksiä. Corkin halki virtaavan joen ylitse kulkevat kauniit sillat saavat sinut tuntemaan olevasi Venetsiassa, Kinsalea ylistetään yhdeksi irlantilaiskulinarismin paratiiseista, Burrenin karstialue ja Moherin kukkulat tarjoavat harvinaista silmänruokaa, Glenveaghin kansallispuistossa ja sen legendaarisessa linnassa mieli rauhoittuu, Belfastissa hengität tänäänkin Titanicin tunnelmia, Londonderry tunnetaan Irlannin kulttuurikaupunkina, Connemara puolestaan on antanut maailmalle ponilajin lisäksi huikeita maisemia, ja Giant’s Causeway tuhansine basalttipylväineen saa hitaankin mielikuvituksen liikkeelle.
Kaikkialla Irlannissa myös pärjää mainiosti englannilla, vaikka saaren toinen virallinen kieli – ja se alkuperäinen – onkin se ihanalta kuulostava iiri, jota varmaan ani harvat Pohjolan asukkaat taitavat. Siihen törmäät takuulla tienviitoissa, ravintoloiden menuilla jne. englannin rinnalla.
Maaliskuussa Irlannissa juhlittavan Pyhän Patrickin kunniaksi järjestettävät juhlat on todella näkemisen arvoiset! Tuntuu kuin koko saari virehtyisi entisestään ja esimerkiksi Belfastissa ja Dublinissa jopa monien nähtävyyksien valaisu on illan tullen vihreä! Paraateja, konsertteja ja kaikkea muuta hauskaa ja erikoista on luvassa, joten ajoittakaa matkanne sinne 17. maaliskuuta nurkille. Tiedän, silloin on vielä Irlannissakin koleaa mutta toppatakki vaan kotoisesti mukaan!
Itse en ole kaupunki-ihminen ja siksi Irlannin ihana maaseutu vei sydämeni. Kesäaikaan kaikkialla oli ihanan vihreää ja vuokra-autolla oli mahtava ajella saarta ristiin rastiin. Etenkin se Irlannin länsirannikko oli karuista kallioistaan huolimatta ainutlaatuinen elämys.
Olin maaliskuussa Dublinissa, enkä voi sanoa sen tehneen itseeni suurtakaan vaikutusta. Ruoka oli masentavan mautonta ja väritöntä. Aika arkisen näköinen oli kaupunkikin, ja mieleen jäi oikeastaan vaan ne kaksi siellä tekemääni kierrosta: toinen oli Guinnesin panimolla ja toinen siellä Old Jamesonin viskitehtaalla!
Minä taas olen perehtynyt Irlannin historiaan ja perinteisiin ja niistä nauttiminen ihan paikan päällä on mahtavaa. On vallan ihanaa ,ettei saarelaisille tuotu pakkoenglanti ole tappanut iiriä sukupuuttoon vaan sitä osataan loistavasti edelleen, ja arvostetaan! Suurin osa irlantilaisista ainakin ymmärtää sitä edelleen, vaikkeivät käyttäisi sitä kotikielenään.
Ihana Eire on taas kohteena vuoden vaihteessa enkä malta odottaa!! Kerran olen jo aiemmin saarella käynyt ja silloin olin reissussa kesällä, jolloin maisema oli ihastuttavan vehreää. Nyt hieman jäännittää ilmojen suhteen, mutta samapa tuo, kaikkeen varautuneena aion silti ottaa matkasta Dubliniin ja Connemaraan kaiken irti!
Teen esitelmää