MITÄ IRLANNISSA SYÖDÄÄN JA JUODAAN?
Olennainen osa onnistunutta lomaa on tietysti maukas paikallinen menu. Monien asiaan vihkiytymättömien mielestä irkkujen keittiö on yhtä laiha kuin sen suuremman naapurisaarenkin. Irlantilaiskeittiö ei luonnollisesti ole perinteisesti ollut yhtä monipuolinen ja kekseliäs kuin Välimeren maiden vastaava, mutta selityskin on yksinkertainen: pohjoisessa Irlannissa ei yksinkertaisesti ole koskaan ollut saatavilla yhtä monia luontoäidin tuotteita kuin lämpimillä seuduilla. Paikallisten ainesten lisäksi irlantilaista keittiötä ovat vuosisatojen saatossa rikastuttaneet erilaiset tuontielementit. Irlannin maailmalle tarjoamat juomat ovatkin sitten tutumpia.
IRLANTILAISET RUOAT
Irlantilaispöydästä löytyy Suomen tapaan tyypillisesti PALJON perunaa, mutta niin ei ole ollut aina. Perunahan saapui satujen saarelle vasta 1500-luvun loppupuoliskolla. Siihen saakka gaelit ruokkivat itsensä ja pesueensa aivan eri aineksilla, joista mm. kauriinliha, kala ja hunaja tunnetaan jo saaren vanhimmista myyteistä ja historiallisista lähteistä, kuten Fion mac Cumhaillin legendasta ja The Salmon of Knowledgesta. Viikinkiajan kaivauksista löytyi myös marjoja, pähkinöitä, muita villieläimiä sekä juuria. Keskiajalla tavallinen rahvas ravitsi itsensä lähinnä maito- ja viljatuotteilla, sekä esimerkiksi verimakkaralla, liha meni lähes poikkeuksetta varakkaampien suihin.
Tänään irlantilainen keittiö siis koostuu pitkälti perunaruoista, ja peruna oli saarelle tulon jälkeen aluksi köyhien ainoita ravinnonlähteitä. Juuri siksi huono sato tai perunarutto merkitsi aina suurta nälänhätää ja loputtomia kuolemia (lue lisää Irlannin historian osiostamme). Perunoista taiotuiksi perinneruoiksi ovat muodostuneet mm.:
• Irish stew (perunoita, lammasta ja sipulia sisältävä muhennos),
• Coddle (perunaa, pekonia, makkaraa ja sipulia sisältävä muhennos)
• Boxty tai Latke on raa’asta perunasta valmistettu perunalettunen (keitetystä perunasta valmistettuihin viitataan termillä Potato cakes),
• Potato bread on mehevän maukas perunaleipä,
• Potato farlit ovat jopa makealla täytteellä tarjottavia (Armaghissa täyte on omenaa),
• Colcannon on kaalin, perunasoseen ja maidon sekoitus,
• Potato waffles tarkoittaa usein aamiaisella tarjottavia perunavohveleita
• Cottage pie (uunissa valmistettu naudanlihan ja vihannesten sekoitus, jonka päällä on perunasosetta)
• Champ on perunasosetta, jossa on terästeenä kevätsipulihaketta, maitoa ja voita.
Niiden lisäksi vihreällä saarella ylpeillään erityisesti ruokalajilla nimeltä pudding. Black pudding on nimensä mukaisesti väriltään mustaa, ja vastaa lähinnä suomalaista verimakkaraa. Veren lisäksi sen valmistuksessa käytetään tyypillisesti kaurahiutaleita ja sipulia. Yksi sen alalaji on James Joycenkin kirjoissa mainittu Drisheen, joka esimerkiksi Corkissa ja Limerickissä tarjoillaan mahalaukun kera ja kulkee nimellä ”Packet & Tripe”. Tumman vaalea sisar on nimeltään White pudding, ja erona on lähinnä veren puuttuminen makkarasta.
Irkkujen suurta herkkua on myös Bacon and cabbage, joka tarkoittaa pekonin kera keitettyä kaalia, ja usein sen seassa on luonnollisesti myös perunaa. Maukas ruokalaji tarjoillaan tavallisesti maitokastikkeen kera. Älä myöskään ylläty nähdessäsi irlantilaisten nauttivan keitettyjen siansorkkien nakertamisesta, sillä Crubeensit on ikuistettu jopa laulun sanoihin!
Mainittakoon lisänä vielä Irlannin pohjoisosissa rakastetut Pasties (perunaa, makkaralihaa ja sipulia sisältävä pihvi), kuivattu merileväsnack Dulce, vihanneskääryle Vegetable roll, ja erikoinen kirkkaankeltainen makeinen Yellowman.
Eiren jälkiruokapuolta edustaa esimerkiksi Goody, joka loihditaan keittämällä leipää ja maitoa ja lisäämällä siihen sokeria ja mausteita. Myös Dublinin nurkilla herkuteltava Gur cake (kulkee myös nimellä Chester cake, Gudge ja Donkey’s gudge), on noussut työväenluokan leivonnaisesta koko kansan suosikiksi. Siinä kahden kakkulevysen väliin on laitettu tummaa täytettä, joka muodostuu leivän- tai kakunmurusista, kuivatuista hedelmistä ja sokerista. Niiden lisäksi Irlannissa harrastetaan kaikenlaisia vanukkaita, kakkuja ja piirakoita.
IRLANTILAISET JUOMAT
Sumun peittämän salaperäisen saaren juomat ovatkin monelle tuttuja jo kotimaan kamaralta. Onhan niitä saatavilla niin ruokakaupoista kuin Alkon hyllyiltä. Saarelle päästyäsi voit kuitenkin kulautella lasista tai tuopista myös Suomessa tuntemattomien pikkupanimoiden ja -tislaamoiden tuotteita.
Irlantilaiset ovat tunnetusti oluen ystäviä, ja niiden anti maailmalle on ollut runsas. Varmaan tunnetkin jo Guinnesin ja Harpin, kenties jopa Smithwick’sin. Maan vanhin, ja edelleen voimissaan oleva, Arthur Guinnesin aloittama panimo toimii jo vuodesta 1756, mutta sen rinnalla toimii monia muitakin, joista suosittelemme maistamaan ainakin seuraavien antia: Porterhouse Brewery (merkkejä mm. An Brain Blasta, Temple Bräu, Oyster Stout ja Wrasslers4X Stout), Trouble Brewery (juomien nimet alkavat etuliitteellä Trouble) ja Lett’s Brewery (Killian’s Irish Red).
Viskit ovat nekin osa irkkujen jokapäiväistä elämää, ja irlantilainen viski on luultavasti maailman nopeimmin kysyntäänsä kasvattava alkoholijuoma. Alun perin sana whiskey muuten tarkoitti irlanniksi ”elämän vettä” (uisce beatha) ja saaren ensimmäiset tislaajat lienevät olleet munkkeja! Irlantilainen elämän vesi myös poikkeaa skottien vastaavasta sikäli, että se tislataan kolmesti eikä käymisprosessissa tavallisesti käytetä turvetta (poikkeuksiakin toki löytyy). Tunnettuja taikajuomia ovat mm. Jameson, Clontarf, Inishowen, Bushmills, Tullamore, Midleton ja Tyrconnell.
Muita irlantilaisalkoholeja ovat maailmalla suositut viski- ja kermasekoitteiset liköörit, kuten Baileys Irish Cream, viskiä ja kahvia yhdessä pullossa ja maitosuklaalikööriä viereisessä pullossa tarjoava Sheridan’s, sekä niiden serkut Caroland, Brogans sekä Saint Brendan’s.
Siidereidenkin päälle irlantilaiset ymmärtävät, ja niitä valmistetaan ja kulutetaan ahkerasti. Esimerkkeinä ovat useina eri makuina kaupattava Magnersin Bulmers Irish Cider -nimellä Irlannissa löytyvä siideri (muualla Magners Irish Cider) ja Bulmers Irish Cider.
Irish coffee puolestaan on ”salakavala” juomasekoitus, jossa maistuvat niin viski, kuuma kahvi kuin sokeri. Koko komeuden kruunaa paksu kerma tai toisinaan kermavaahto. Juoman keksi ja nimesi yli 60 vuotta sitten Joe Sheridan, joka työskenteli tuohon aikaan Limerickin Foynesin sataman pääkokkina.
Olipa kiva lukea ja oppia Irlannin ruokakulttuurista, se vaikuttaa sittenkin monipuolisemmalta kuin olin aiemmin kuvitellut, etenkin juomien osalta. Minä kun luulin, että siellä lotkitaan litarakaupalla vaan viskiä ja olutta, joista se on täällä Suomessa kuuluisa, irlantilaisista likööreistä en ole koskaan aiemmin kuullut. Ruokapuoli kuulostaa perunoineen aika kotoisalta eli ei varmaan vatsanväänteitä Irlannin matkan aikana tarvitse pelätä.
Ruokaa en menisi erityisen maukkaaksi kehumaan, omasta mielestäni ei ole sen kummoisempaa kuin kotimaankaan mössöt. Aika raskasta ja rasvaista oli meikäläisen makuun. Juomien osalla sitten voin yhtyä yllä olevaan tekstiin, sillä Irlannista tosiaan löytyy mukavia jano- ja seurajuomia jokaiseen makuun, muitakin kuin vaan meilläkin tuttua Guinnesin kaljaa ja Old Jamesonin viskiä. Itse en noita makeita likööreitä harrasta enkä niiden päälle ymmärrä, mutta tutut vannoo irkkujen olevan niidenkin alalla mestareita.
Dublinin pubeista on ollut paljon puhetta eri sivustoilla,mutta itse en kuitenkaan vanno sen Temple Bar -alueen nimeen. Mielestäni kaupungin parhaat tuopilliset ja ilmapiiri löytyy mualta. Esimerkiksi Fleet Streetin varrella on useita loistavia pubeja, kuten Bowe’s ja The Palace Bar. Dublinin Guinnesin lisäksi Bowe’s tarjoilee noin 100 viskilaatua eri puolilta maailmaa. Se onkin viskifanien vakiomesta, jossa iloa saa silmäkulmaan kodikkaissa puitteissa.
Itse taas tykkäsin irlantilaisesta menusta, se on suomalaiseen suuhun sopivaa ja kotoisen perunavoittoista. Esimerkiksi uunituoreet potato farlit olivat omenatäytteellä aivan ihania, eikä tuo Colcannonkaan jättänyt kylmäksi. Irlannin keittiö ei luonnollisesti ole yhtä monipuolinen ja värikäs kuin välimerellinen vastaava, mutta se johtuu yksinkertaisesti maassa saatavila olevista raaka-aineista. Irlanti on Suomena tapaan perunan valtakunta, joten sielläkin on opittu taikomaan potuista kaikenlaista maukasta.
Päivitysilmoitus:When in Ireland, eat what Irish eat – HELSINKI DUBLIN BELFAST
Potato farlit ovat ihania, etenkin omenaisella täytteellä. Suomi ja Irlanti ovat tosiaan perunakulttuurin suhteen samantapaisia, pottua on lähes joka aterialla. Sikäli siis helposti sulavia meikäläisille, mutta perunaa löytyy myös aivan eri muodoissa kuin kotimaassa. Tietysti ennen perunan saapumista Eurooppaan, perinteinen irlantilaisateria oli jotain ihan muuta, samoinhan se oli meillä Suomessa.