Irlannin historia on erityisen tapahtumarikas, vaikkei sitä myyttien verhoaman saaren eristetyn sijainnin perusteella alkuun moni uskokaan. Monet luulevat iirien joutuneen lähinnä naapurisaarelta seilanneiden englantilaisten ja sittemmin viikinkien valloittamiksi. Irlannin maaperällä ovat kuitenkin seikkailleet monet muutkin, ja vieläpä yllättävältä suunnalta! Irlantilaisten vanhimpiin teksteihin lukeutuva runomuotoinen Leabhar Gabhála Éireann, eli Valloitusten kirja, kertoo saarelaisten alkuperästä ja myyttisistä asuttajista. Tässäkin tapauksessa myyteillä lienee todellisuusperää, ne eivät olleet vain ajankuluksi ja itsetunnon pönkitykseksi keksittyjä satuja!

 

ENSIMMÄISET SAARELAISET JA VARHAISHISTORIA

Irlantilaiset ovat aina väittäneet kivenkovaan, etteivät he ole viereisen saaren, eli Iso-Britannian, asukkaiden jälkeläisiä. Nyt heidän itsepintaisuutensa on todistettu, sillä alkuperäisten irlantilaisten kerrotaan DNA-testien mukaan saapuneen Keski-Euroopan sijaan Pohjois-Espanjan alueelta. Baskien perimä on kaikkein lähimpänä irlantilaisten verta, ja heidän taas sanotaan levittäneen omaa vertaan etenkin Skotlantiin, ei suinkaan toisin päin. Kenties juuri sen vuoksi skotit ja irlantilaiset ulkoisesti muistuttavatkin toisiaan punaisine hiuksineen, pisamineen ja valkeine hipiöineen. Yllätys, yllätys, tuo baskien perimä on erityisen selkeä perinteisen gaelilaisnimen omaavien miesten keskuudessa. Englantilaiset ”keltit” jääkööt nuolemaan näppejään luullessaan olevansa naapurikansan esi-isiä!

Ensimmäiset salaperäisen vihreän saaren asukkaat olivat metsästäjiä ja keräilijöitä ja lienevät saapuneen paikalle noin jo 10 000 vuotta sitten. Siltä ajalta olevia kivityökaluja, ruoanjäänteitä jne. on löydetty saaren pohjoisosassa sijaitsevan Mount Sandelin alueelta. Eräät lähteet väittävät edelleen heidän saapuneen Skandinaviasta saakka, Skotlannin välityksellä. Uusimmat DNA-tutkimukset kuitenkin siis antavat moiselle väitteelle huutia. Maanviljelijöiksi irlantilaiset alkoivat noin 3ooo eaa, jolloin paikallinen nuorempi kivikausi sai alkunsa. Ajalta on säilynyt lukemattomia suurista kivenmurikoista rakennettuja megaliittihautoja, joista etenkin maan käytävähaudat ovat kuuluisia. Niiden valiota edustaa esimerkiksi uskomaton Newgrangen hauta. Noin 1000 vuotta myöhemmin gaelit aloittivat pronssin käytön ja raudan takojiksi saarelaiset ryhtyivät noin 600 eaa.

 

KELTTILÄISTEN MAAHANMUUTAJIEN AALLOT SAAPUVAT IRLANTIIN

Keltit eli indoeurooppalaiset rantautuivat Irlantiin vasta noin 500 eaa, ja pian he alkoivat saada jälkeläisiä paikallisten kanssa. Tällöin sai alkunsa myös erillinen iirinkieli, joka poikkesi muista kelttiläisistä, kuten tekee edelleen. Irlanti oli kuitenkin sekin erillisten heimojen, tai kuningaskuntien, hallitsema, sillä varsinaista keskushallintoa ei vielä ollut. Ajan eliitin muodostivat aristokraattiset soturit ja oppineet, joiden joukossa olivat myös kuuluisat druidit. Heidän erikoisalaansa kuuluivat niin silloinen uskonto, runot, lait, parannus ja loitsut.

Myös ympäri Euroopan mannerta retkeilleet roomalaiset tunsivat Irlannin saaren, jota he vuoteen 100 jaa mennessä kutsuivat Hiberniaksi. Siitä, onnistuivatko he valloittamaan myös osia Irlannin rannikosta, ei kellään ole toistaiseksi tarkkaa tietoa, sen suuntaisista aikeista kuitenkin on säilynyt kirjallista tietoa.

Hieman myöhemmin irlantilaiset kuitenkin itse hyökkäsivät Skotlannin läntiselle rannikolle ja jäivät sinne asumaan. Tapahtuman ajankohdaksi kerrotaan vuosi 367 jaa, jolloin nykyisen Englannin ja Skotlannin rajalla kulkeneella roomalaisten rakentamalla 120 kilometrin pituisella Hadrianuksen muurilla olleet roomalaissotilaat ryhtyivät kapinaan. Kapinan seurauksena roomalaisten valta alueella päättyi.

 

KRISTINUSKO HIVUTTAUTUU IRLANNIN KAMARALLE

Irlannin heimohallinnan korvasivat pikkuhiljaa perimysjärjestykseen perustuvat kuningaskunnat, joista monet aikojen kuluessa katosivat tai sulautuivat yhteen. Ison Britannian länsirannikolle hyökättiin usein ja sinne myös perustettiin uusia kuningaskuntia. Esimerkiksi Walesin, Cornwallin ja Pictlandin (jotka asukkaat piktit saapuivat taistelukentälle maalattuina) alueella tiedetään sellaisia olleen.

Kristinusko saapui Irlantiin ja alkoi korvata paikallisten pakanallisia perinteitä. Useimmiten uuden uskonnon sanotaan tulleen saarelle Pyhän Patrickin mukana vuonna noin 432 jaa. Uskottavampien lähteiden mukaan kristinuskon toivat kuitenkin mukanaan naapurisaarelle suuntautuneilta valloitus- tai kaupparetkiltä palanneet kauppiaat tai sotilaat. Pyhä Patrick jäi kuitenkin ikuisesti elämään irlantilaiseen perinteeseen, ja hän salli paikallisten lakien ja tapojen säilymisen, kunhan ne eivät olleet ristiriidassa kristinuskon kanssa. Hänen kerrotaan myös esitelleen roomalaiset aakkoset, joita munkit sen jälkeen käyttivät paikallisten uskonnollisten ja muiden tekstien kirjaamiseen. Tarua tai totta, Pyhää Patrickia palvotaan tänäänkin ja hänen omaa päiväänsä juhlitaan etenkin Irlannissa loisteliain menoin ja juhlin, joiden aikana saari kirjaimellisesti muuttuu aiempaa vihreämmäksi. Kristinuskon vahvistaessa jalansijaansa druidiperinne hiipui hiljalleen.

 

IRLANNIN KESKIAIKA EI SUINKAAN OLLUT ”PIMEÄÄ”

Irlannin oppineet vaikuttivat ajan henkeen lähinnä luostareissa ja levittivätkin pian omia tietojaan laajalti sekä Euroopan mantereelle että Ison Britannian puolelle, joista alkoi virrata saarelle lisää tiedemiehiä tai muita tiedonhaluisia. Tieteet ja taiteet kehittyivät luostareiden muurien sisäpuolella, ja etenkin kuvanveisto ja kirjallisuus kukoistivat. Esimerkiksi maailmankuulu Kellsin kirja näki päivänvalon noin vuonna 800, jolloin kelttiläiset munkit kirjoittivat ja kuvittivat jalokivikoristeisen pergamenteille ikuistetun evankeliumikäsikirjoituksen. Tänään sitä voi ihailla Dublinin Trinity Collegen suojissa.

Irlannin kristillissävyisenä kulta-aikana pidetään yksimielisesti vuosia 500 – 900, jolloin luostarien ympärille siirtyneet ihmiset muodostivat kaupunkeja ja mahtavia linnoituksia rakennettiin eri puolille saarta. Tälle ajanjaksolle osuu myös ensimmäinen englantilaisten hyökkäys, joka seurasi Northumbrian kuninkaan lähettämän tutkimusretkeilijän esimerkkiä. Irlantilaiset saivat kuitenkin vihollisen pian aisoihin ja karkotettua takaisin omalle saarelleen.

 

VIIKINGIT JA NORMANNIT RANTAUTUVAT IRLANTIIN

Pohjoismaiden ja Irlannin yhteinen historia alkaa varmuudella noin 795, jolloin Dublinin läheiselle saarelle rantautuu sodanjanoisia viikinkejä. Vaikka luultavimmin norjalaista verta omaavat viikingit eivät halunneet jäädä Irlantiin asumaan, joutuivat irlantilaiset kuitenkin puolustamaan maitaan ja mantujaan kiivaasti noin 200 seuraavan vuoden ajan. Rikkaat luostarit olivat nimittäin suurta herkkua kallisarvoisia esineitä metsästäville viikingeille.

Viikingitkin kuitenkin kesyyntyivät ajan myötä ja ryhtyivät muiden ”retkikohteidensa” tapaan perustamaan Irlantiin kaupunkeja. Jopa Dublin ja Limerick ovat viikinkien perustamia, Dublinin perustaja yhdessä Ivar Ragnarssonin kanssa oli Olaf Valkoinen, joka valitsi itsensä kaupungin kuninkaaksi. Kaupungeista käsin sotamieliset ryhtyivät kauppamiehiksi ja sulautuivat paikalliseen väestöön. Ivarin suku puolestaan hallitsi lähes koko Irlantia jonkin aikaa. Viikinkien vallalle laittoi pisteen ja verisen lopun Irlannin kansallissankariksi noussut Irlannin ylikuningas Brian Ború . Legendaarisen maineen omaava Ború kuitenkin sai surmansa vuonna 1041 Dublinin lähellä käydyssä Clontarfin taistelussa, jonka viikingit lopulta hävisivät.

Viikinkivallan murettua Irlantiin seilasivat valtausmielessä normannit, jotka ovat virallisesti viikinkien ja ranskalaisten jälkeläisiä. Normandiasta he lähtivät aluksi Vilhelm Valloittajan johdolla Englantiin, ja sen alistettuaan ottivat suunnakseen naapurisaaren. Normannien aikeissa auttoi ratkaisevasti irlantilainen kuningas Diarmuid Mac Murdacha, eli irlantilaiset eivät suinkaan sattumalta joutuneet Englannin kruunun alaisuuteen. Paikallisten lakien ja englantilaisten vastaavien sekasotku johti suuriin epäselvyyksiin, ja erilaiset jopa keskinäiset kahinat olivat osa jokapäiväistä elämää. Englantilaista kulttuuria pyrittiin levittämään irlantilaisen kustannuksella, mutta se ei osoittautunut helpoksi.

 

ENGLANTILAISTEN VALTAKAUSI JA KANSALLINEN HERÄÄMINEN

Jopa kuuluisa, ja Irlannissa edelleen vihattu, Oliver Cromwell seikkaili Irlannissa, hävittäen ja rankaisten vastustajansa kuningas Kaarle I:tä tukeneita irlantilaisia. Sittemmin myös vastakuninkaaksi nimitetty Vilhelm Oranialainen avusti Londonberryn asukkaita mutta vuoteen 1691 mennessä katolilaiset hävisivät taistelut Englannin virallista kuningasta vastaan ja seurauksena olivat arvattavasti armottoman tiukat jatkotoimet. Katolisilla ei ollut enää oikeutta edes omistaa maata, irlantilainen armeija kiellettiin ja englannista tuli saaren virallinen kieli.

Pitkät ja rankat sortotoimet aiheuttavat poikkeuksetta ikeen alaisen maan kansallisen heräämisen, ja niin tapahtui myös Irlannin kohdalla. Omaa osaansa siinä näytteli vuoden 1789 Ranskan vallankumous ja sen aatteet. Ranskalaiset koettivatkin useampaan kertaan avustaa irlantilaisia oman itsenäisyytensä hankkimisessa, mutta jopa luonnonvoimat olivat hankkeita vastaan. Asiasta pelästyneet englantilaiset yhdistivät Irlannin omaksi osakseen ns. unionilailla vuona 1800, joka merkitsi Yhdistyneen Kuningaskunnan syntymistä.

Perunaruton aiheuttama suuri nälänhätä vuosina 1845 – 52 verotti huikeasti sekä irlantilaisten lukumäärää – niin nälkäkuolemien kuin Amerikkaan muuttaneiden vuoksi – että jäljelle jääneiden kansallista itsetuntoa. Muutosta tuli vasta 30 vuoden kuluttua maasodan muodossa, jolloin jonkinlainen maanomistus lopulta hyväksyttiin.

 

IRLANTI MARSSII KOHTI ITSENÄISYYTTÄ

Pääsiäiskapina sai alkunsa pääsiäisenä 1916, jolloin nationalistit nousivat kapinaan brittihallintoa vastaan. Etenkin Dublinissa kiivaasti kapinoineet kuitenkin alistettiin ankaralla brittikädellä, mutta itsenäisyysvaatimuksen liekki oli sytytetty.

Sen seurauksena perustettu Sinn Feinn -puolue sai Irlannissa vaalivoiton ja julisti maan itsenäiseksi. Britit eivät olleet asiasta samaa mieltä ja erityisen verinen itsenäisyyssota oli tosiasia. Rauhansopimuksen allekirjoitus tapahtui vasta 1921, jolloin Irlannista tuli itsehallinnollinen vapaavaltio, Pohjois-Irlannin kuutta kreivikuntaa lukuun ottamatta. Sopimusta vastustaneet aloittivat sen kumoamiseksi sisällissodan, joka kesti seuraavat kaksi vuotta.

Sisällissodan loputtua maata johtanut puolue halusi luoda siitä katolisen Irlannin, jossa sensuurilla oli suuri osa. Monet irlantilaiset kirjailijat vaihtoivatkin siinä vaiheessa maisemia, heidän joukossaan James Joyce. Uskonnollisella moraalilla oli ensiasema kaikessa.

Irlantilaiset eivät suinkaan tyytyneet vapaavaltion asemaansa, vaan janosivat täydellistä itsenäisyyttä. Maan nimeksi esimerkiksi muutettiin Saorstát na hÉireannin eli Éire, ja Irlanti jopa pysyi toisen maailmansodan aikana puolueettoman eikä suostunut siihen virallisesti osallistumaan, kulissien takana kuitenkin autettiin natsismin kukistamisessa. Éamon de Valera otti rohkean ratkaisevan askeleen vuonna 1849 julistamalla vapaavaltion Irlannin tasavallaksi. Pohjois-Irlanti ei kuitenkaan ollut yhtä onnekas vaan joutui jatkamaan Yhdistyneen Kuningaskunnan osana. Juuri sen vuoksi 1920-luvulla perustettu Irlannin tasavaltalaisarmeija, eli IRA, on jatkanut toimiaan Pohjois-Irlannin alueella ajaakseen köyhän työväenluokan etuja.

Tänään Irlannin tasavalta ja Pohjois-Irlanti välit ovat lähentyneet jopa brittihallituksen myötävaikutuksella, jotta kansallisesti yhtenäisyyttä tuntevat Irlannin saaren asukkaat voisivat nauttia jokseenkin samanlaisista oikeuksista. Paljon on kuitenkin vielä tekemättä. EU:hun liittymisen myötä esimerkiksi iirin kielestä on tullut yksi EU:n virallisista työkielistä, ja kansallinen itsetunto on kohonnut.

 


Kommentit

Historia — 3 kommenttia

  1. Hei, osaisiko kukaan valistaa tarkemmin druidiperinteestä? Tai kertoa asiastatuntevaa linkkiä? Aika ennen Pyhää Patrickia kiinnostaa, kuten muidenkin kansojen muinaisuskonnot ja perinteet. Kristitythän julistivat tavallisesti lähes kaikki pakanalliset menot pannaan…

  2. Vai on irlantilaisten perimä aivan muualta kuin naapurisaarelta, erityisen mielenkiintoinen havainto. Itse luinkin tuon innoittamana pari artikkelia tutkimusta koskien, joten tuli taas aivan uutta opittua. Kiva kun tiede tuo vuosien kuluessa uudenlaista faktaa esille ja vanhat käsitykset romuttuvat joutilaina. Irlantilaisethan aina väittivätkin olleensa omaa heimoaan, oikeassa siis olivat myytit ja legendat!

  3. Aika kiehtova historia saarella on ja Irlanti on näytellyt merkittävää roolia nykyisen UK:n asioissa vuosisatojen saatossa. Paljon ovat joutuneet kovia kokemaan, tuo perunaruttovuoden surma-aalto ja muutovirta Amerikkaan on koskettavaa luettavaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

HTML tags allowed in your comment: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>